Ystäväpariskunta oli meillä viikonlopun kyläilemässä ja yllärinä toivat mukanaan kahta eri leipätaikinaa. Tämä leipäleipomiseen intoutunut isäntä paisteli meillä ensin maalaisleipää ja sitten vielä ruisleivän. En ole koskaan syönyt niin uunituoretta, oikeaan juuren leivottua leipää kuin nyt. Kun tämä maalaisleipänen oli tullut uunista, annettiin sen hiukan jäähtyä ja sitten jo maisteltiin sivelemällä päälle vain voita. Nam!
Kaadettiin laseihin tilkat punaviiniä ja otettiin esiin myös itsetehty pesto (vieraat toivat senkin mukanaan, joten kyllä meitä hemmoteltiin!) ja mozzarellapallo. Nautittiin loppuleipä pestolla, mozzarellalla ja päälle vielä tippa balsamicoa ja rucolaa. Tämä kävi täysin lounaasta ja voin kertoa makuelämyksen olleen erinomainen. Ruisleipää puolestaan syötiin lauantaina iltamyöhällä savulohen kanssa ja sunnuntaina aamupalalla kahvin kanssa. Sopivasti rapea kuori ja pehmeää sisältä, hyvää maanantainakin, kun söin siitä viimeiset palat ja ikävä tuli heti.. Kaveri on jo aiemminkin hehkuttanut kirjaa “Leipää monella tavalla” ja täytyy laittaa se meillekkin tilaukseen. Aluksi on hyvä opetella tekemään se juuri..
ps. Kauniin ympyräkuvionsa leipä sai nostatuskulhosta! Taiteenlaji se on tämäkin.
1 comment
Juuret “ruokittu” ja kohta uutta leipää tulille. Nam Nam