Oi kuinka taas arvostankaan pieniä hetkiä kupposen ja lehtikasan kanssa! Moni varmaan tietää sen tunteen, kun saa istahtaa hetkeksi alas ja uppoutua postilaatikkoon tupsahtaneisiin uusiin lehtiin. Tämä on asia, joka ei pienen vauvan kanssa ole enää itsestäänselvyys, mutta johon silti pyrin edes pariksi minuutiksi päivittäin. Samalla latautuu omat akut ja silmät saavat levätä kauniissa kuvissa. Eipä kyllä koko kasaa ehdi kerralla selaamaan lukemisesta puhumattakaan, mutta siinähän ne odottavat taas sitä seuraavaa hetkeä.
Lempipaikkani tähän tarkoitukseen on keittiön pyöreän pöydän ääressä, josta näkee samalla sekä ulos että liedelle soppakattilaan. Haaveilen vielä ikkunan eteen puista sohvaa tai penkkiä ja rottininkinenkin kävisi kuten tuossa yhdessä lehden kuvassa. Siinä voisi samalla oikaista hetken tai ihastella toisen kokkaamista..
Uusin Divaani vei ajatukset jouluisten inspiraatiokuvien ja suklaa-spesiaalin myötä supervauhtia joulukuuhun, huh. Mutta sieltä joulu se taas tulee, halusipa tai ei. Jouluiseen oloon on myös vaikuttanut viime päivien lumisade ja valkoiseksi muuttunut maisema. Olen jo meinannut kaivaa tähdet esiin, mutta yritän malttaa odottaa vielä loppukuuhun. Ulkona meillä palaakin jo lamppusarja, joka on ollut paikoillaan viime talvesta. Eli samat lamput kesät talvet 😉
4 comments
Luksustahan tuollaiset omat hetket on, voi kun saisi sellaisen järjestettyä ihan joka päivä. 🙂 Harmaus ja pimeys sai mut tänään kaivamaan valosarjat esiin, katsotaan saanko aikaiseksi ihan ripustaakin ne jo. Edes osan. Ehkei vielä tähtiä ja muuta jouluista, mutta valoa, sitä tarvitaan än-yy-tee-nyt.
Ja hei: se oli huonekuusi, eiks ni? 🙂
Huonekuusi! Se se on. Kiitos 😀 Aion hankkia sellaisen heti kun tulee jossain vastaan.
Luksusta on kyllä ne omat hetket, eikä niitä kyllä joka päivä irtoa. Mutta kummasti ne antaa virtaa!
Tänään bongattu huonekuusia Prismassa. 🙂 Terveisiä oman hetken ääreltä sohvannurkasta!
Hei, kiitti! Täytyy käydä hakemassa 🙂