Mummun vanha, puinen seinäkello. Se toimii, pysyy ajassaan, saksalainen koneisto. Ja tunnearvoakin. Pidetäänkö itsellä? Mieluusti joo, mutta ei ihan sellaisenaan. Olin kuullut paljon hyvää kalkkimaaleista, ja varsinkin niiden helppoudesta. Vesiohenteisia, myrkyttömiä, ei haise, helppo sivellä ja tarttuu lähes pintaan kuin pintaan. Sävytkin ovat pehmeitä ja kuivuessaan mattamaisia.
Ostin kaksi pientä purkkia Jeanne d´Arc Living Vintage Paint maalia (100% luonnontuotteista valmistettuja), sävyinä faded rose sekä warm grey ja aloittaessani maalaamista tein päätöksen maalata kello tuolla harmaalla. Sively oli tosiaan helppoa ja maali levittyi tasaisesta puiseen pintaan. En tehnyt pinnalle muuta kuin pyyhkäisin pölyt päältä, teippasin lasin ja aloitin maalaamisen, joka kävi nopeasti eikä maali valunut. Kuivuminen tapahtui tunnissa ja kello oli valmis seinälle ripustettavaksi.
Paikkansa se löysi yläkerran aulasta ja saa nyt jatkaa ajannäyttöä täällä meillä.
/ Grandmothers old wall clocks get new life with Jeanne d´Arc Vintage Paint.
